Ahneuden yhteiskunta tuomitsee itsensä tuhoon
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/ahneuden-yhteiskunta-tuomitsee-itsens%C3%A4-tuhoon/742468Finnairin ja monen muun suomalaisyrityksen johdon runsaskätiset ja kohtuuttomat palkitsemiset ovat olleet surullista seurattavaa tavallisille kansalaisille. Jonkinlaista lohtua tuo vain tieto, ettei kyse ole vain pieneen Suomeen pesiytyneestä ahneudesta.
Saman ilmiön kanssa kamppaillaan todennäköisesti jokaisessa maassa kautta maapallon.
Jo vuosia jatkunut kansainvälisten rahamarkkinoiden käymistila on tuonut esiin pöyristyttäviä seikkoja rahamaailmaa pyörittävien kasvottomien ammattilaisten työmoraalista.
Maailman nimekkäimpiin pankkeihin kuulunut Lehman Brothers kaatui johtajiensa ahneuteen. Tänä talvena on Yhdysvaltojen maineikkaimman rahalaitoksen Goldman Sachsin johtava työntekijä kertonut siitä mielialasta,
miten hänen pankissaan suhtaudutaan asiakkaitten osoittamaan luottamukseen. Asiakkaat eivät ole pankkiammattilaisille ihmisiä, vaan tyhmiä ”muppetteja”, joita saa rahastaa niin paljon kuin sielu sietää. 
Useimman pankinjohtajan ja sijoittajan sielu sietää uskomattoman paljon. Kun Aleksis Kiveä lainaten ”hävyltä on katkaistu kerran hännän pää”, ahneudella ja ihmishalveksunnalla ei ole määrää eikä loppua. Suotta eivät ole amerikkalaiset mielenosoittajat kääntäneet Goldman Sachsin nimeä muotoon Goldman sucks (Goldman imee).
Ahneuden historia on liki yhtä pitkä kuin ihmiskunnan.
Suomen historiasta nousee esiin tiettyjä jaksoja, jolloin ahneus ja äkkirikastumisen himo ovat raivonneet yhteiskunnassa tavanomaista voimallisemmin. Yksi näitä kultakuumeen aikoja olivat ensimmäisen maailmansodan vuodet ennen vuoden 1917 itsenäistymistä.
Sotaa käyvä Venäjä tarjosi nopealiikkeisille kauppamiehille, ”gulansseille”, ainutlaatuiset mahdollisuudet äkkirikastumiseen. Venäjän sortuessa sortui myös monen suomalaisen henkilökohtainen talous.
Vastaavanlainen tanssi kultaisen vasikan ympärillä nähtiin 1980- ja 1990-lukujen taitteen ”kasinotalouden” aikana.
Kiinteistöjen arvot nousivat pilviin, kun pankit jakoivat surutta luottoa asiakkailleen. Seurauksena oli itsenäisen Suomen taloushistorian pahin katastrofi, ja sen olisi toivonut opettavan kaikille, ettei vastaavanlainen taloudellinen sokeus saa enää koskaan toistua. Toisin on käynyt, muodot ovat nyt vain toiset kuin kaksi vuosikymmentä sitten.
Ahneuden yhteiskunta tuomitsee itsensä vääjäämättä tuhoon, jonka jälkilaskun maksavat muut kuin sen aiheuttajat. Rahamaailma itse on osoittautunut kykenemättömäksi säätelemään omia toimiaan, joten muun yhteiskunnan on pakko ottaa ohjat käsiin.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, ja jos koska niin nyt tarvitaan näkemyksellisiä poliitikkoja

jotka ymmärtävät ajan haasteet ja uskaltavat niihin puuttua.

Arvojohtajuudesta on paljon puhuttu, mutta löytyykö näitä arvojohtajia nykymaailmasta?
Saksan äskeinen presidentinvaali oli lohdullinen tapaus yleiseurooppalaisesti, kun kaikki pääpuolueet ryhmittyivät tinkimättömästä moraalistaan tunnetun papin Joachim Gauckin taakse.